Puhe Haminan kaupunginvaltuustossa 30.1.2025
Kymenlaakson maakunnallisen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on tärkeä asiakirja, ja vaatii meiltä paljon huomiota. Ymmärrettävästi prosessi on kestänyt, ja 2020-2025 aikaraami on jo loppusuoralla, melkein olisi jo tärkeämpää katsoa eteenpäin ja sitä kuinka me tästä etenemme.
Asiakirja on todella selkeästi luettava, ja on helppo löytää nopeasti tärkeät kohdat.
Ensimmäinen päätavoite on varmasti kaikkien meidän halumme: Lasten, nuorten ja perheiden arjen hyvinvoinnin lisääntyminen.
Haluan nostaa heti alusta mielestäni tärkeimmän kohdan, yhteisöön kuulumisen.
Ihmisen aivot kaipaavat yhteenkuulluvuutta, omaa heimoa tai yhteisöä, tämä tulee jo kivikauden yhteisöjen myötä muokkaantuneesta tunteesta, jossa yhteisö oli elämän ja hengissäselviämisen edellytys. Vaikka elämänympäristömme on muuttunut, ei biologia ja evoluutio ole muuttaneettätä tarvetta.
Edelleen julmin rangaistus, jota ihmiselle voi antaa, on yhteisön ulkopuolelle jättäminen. Esiin nostetuissa luvuissa näkyy, kuinka alle puolet kaikissa ikäluokissa ovat kokeneet olevansa tärkeä osa kouluyhteisöä. Kun tutkijat sanovat, että yhteisöön kuuluminen on hyvinvoinnin edellytys, on erittäin hälyttävää, että näiden lukujen mukaan se ei ole toteutumassa. Kuinka me aikuisina, päättäjinä ja itse yhteisön jäsenenä voimme panostaa tämän tilanteen paranemiseen. Voimmeko me tehdä päätöksiä, joilla edistämme tätä?
Toimenpiteitä on nostettu Haminankin osalta selkeään taulukkoon, nostaisin sieltä esiin turvallisuuden. Kun ihminen kokee kuulevansa yhteisöön ja hänellä on turvallinen olo, on elämän perusedellytykset turvattu. Silloin voi keskittyä muuhunkin. Mutta jos nämä kaksi asiaa ei ole kunnossa, vie se pohjan pois.
Turvallisen elinympäristön osalta on kaupungissamme panostettu positiiviseen pedagogiikkaan ja kiusaamisen kitkemistä. Tämä tavoite on varmasti oikea, mutta onko se toteutumassa ja ovatko tulokset jo näkyvissä nyt kun elämme viisivuotiskauden loppupuolta. Kentältä tuleva viesti on, ettei se kaikkialla näin ole. Meillä on edelleen lapsia ja nuoria, jotka kokevat turvattomuutta arjessaan, mm. koulupäivän aikana.
Meidän tulee vahvistaa koko yhteisöä siten, että voimme olla aikuisina yhteisessä linjassa. Puutumme, näemme ja tuemme. Ei kävellä ohi, kohdataan nuorimmat yksilöinä avoimin mielin. Vaaditaan rohkeutta olla ummistamatta silmiä.
Arkeni on ollut nuorten keskellä yli kymmenen vuotta. He ovat ihania, mahtavia tyyppejä, mutta monella on kasvaminen kesken. Kai muistatte millaista se on, kun ei oikein tiedä olisiko iso vai pieni ja päässä hyrrää lujempaa kuin mieli jaksaa käsitellä. Monesti me aikuiset, niin someryhmissä, kuin muuallakin lähdemme kohtaamaan haasteet negaatio edellä. Jos emme lähestyisi aina huutaen ja komentaen, vaan vetäisimme syvään henkeä ja kysyisimme ”moi, mitä kuuluu, mitä teette?”.
Arvostavalla kohtaamisella on iso merkitys kaikenikäisille, ja se luo sitä yhteisöä ja turvallisuutta.
Voimmeko me saada tämän näkyviin 2026-2030 – suunnitelmaan, ja miten se meidän kaupungissamme näkyy?
Suunnitelma luettavissa täällä: https://www.kymenlaaksonperhekeskus.fi/hyvinvointisuunnitelma