Vappupuhe 2013
Arvoisa vappuväki, varautukaa, sanon nyt ruman sanan: kuntaliitos.
Niin, tai kenelle se on ruma sana, ja kenelle kaihottu olotila? Tunteita se herättää kaikissa.
Itse näen kuntaliitokset kuin avioliittona: kaksi osapuolta löytää toisensa ja haluavat olla niin kovasti yhdessä, että jakavat aivan kaiken. Tälle yhteistyölle haetaan laillinen leima ja sen jälkeen sulaudutaan yhdeksi yksiköksi, jossa yksilölle jää pieni määrä omaa ja paljon yhteistä. Kun tämä tehdään molempien yhteisestä halusta ja tahdosta, on se hyvä ratkaisu. Kummankaan ei tarvitse olla yksin vaan yhdessä kuljetaan niin myötä- kuin vastamäet. Liiton pitää pysyä reiluna ja tasapuolisena, jossa kumpikaan ei alista, ei pahoinpitele tai sorra toista. Ei tukahduta vaan antaa identiteetin säilyä.
Kun liitosta ei synny vapaaehtoisesti, alkaa asioihin puuttua jonkinlainen
puhemies mikäli hän ulkopuolisena kokee että liitos on synnyttävä. Suomessa valtionvarainministeriö on kuin Jente musikaalissa viulunsoittaja katolla: naittaa yritetään kovalla innolla, mutteivät osapuolet aina ole suostuvaisia yhteen. Sitten yritetään myötäjäisillä, yritetään uhkailuilla.
Onko virallinen liitos sitten välttämätön? Entä, jos joskus avoliitto olisikin parempi? Tarvitseeko yhteistyö sen kaiken yhtyeenliittävän sopimuksen? Yhteistyötä voi tehdä muutenkin, ja usein parin voi sitoa lujemmin yhteen haluttu tahto vapaaseen yhteiseloon kuin ulkoa pakotettu käsky.
Kaakonkulmalla on viimeksi suuri naimakauppa nähty neljä vuotta sitten uuden Kouvolan synnyttyä. Nuori perhe ei ole vieläkään päässyt kasvukivuistaan, liekö syynä perhemuoto jossa morsiamia oli runsain määrin. Edellinen liitos tapahtui kymmenen vuotta sitten Haminan ja Vehkalahden liitoksessa, jossa ollaan jo kuin vanha pari. Välillä muistellaan sinkkuelämää ennen yhteenmenoa, mutta menoon on sopeuduttu ja elo on seestynyt. Kosiomatkoja on jo tehty itään, mutta rukkaset kahdesti saatu.
Nyt oma Jentemme haluaisi liittää koko eteläisen Kymenlaakson yhteen. Tämä tunteita kuumentava pakkonaitos ei meitä itäisen puolen morsiamia miellytä. Myötäjäisiä ei tipu, eikä anoppikaan mieltä lämmitä. Onko siis pakko? Entä jos jatkettaisiin hyvää yhteistyötä, avoliittoa. Yhdistäähän meitä jo satama, sairaanhoito, ammatillinen koulutus ja moni projekti. Kaikkea ei tarvitse yhteen liittää – pidetään itse huolta rakennuksistamme ja taloudestamme, mutta istutaan välillä käsikkäin suunnittelemassa tulevaisuutta, joka toivottavasti on yhtä aurinkoinen kuin tämä vappupäivä Kotkan torilla!
Iloista ja valoisaa vappua kaikille!
Vihreä Vappu, Kotka 1.5.2013