Vappu on työn juhla, tänään moni on myös järjestöissä työn, vapaaehtoistyön ja talkoiden äärellä.
Järjestöt ja yhdistykset ovat iso osa suomalaista yhteiskuntaa. Joku kerran väitti, että missään muualla ei olisi yhtä paljon rekisteröityjä yhdistyksiä kuin Suomessa. Tuota tietoa en ole tarkistanut, mutten epäile sen todenperäisyyttä.
Tällä kolmannella sektorilla on monta merkitystä, on yhdistyksiä jotka tuottavat iloa ja mahdollisuuden harrastaa, yhdistyksiä, jotka ovat olemassa jonkin tärkeä asian edistämiseksi tai yhdistyksiä jotka hoitavat yhteiskunnallisia tehtäviä esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla.
Yhdistysten taloudet ovat myös moninaisia, osan toimintakulut katetaan yhteisellä kahvikassalla, osalla on isoa rahankeräystoimintaa ja talkoita toiminnan edistämiseksi. Osa kunnista, hyvinvointialueista ja valtiokin eri tavoin tulee toimintaa.
Näiden julkisilla varoilla tapahtuvien tukien määrä on pienentynyt viimevuosina. Niiden jakoperusteet ovat myös muuttuneet entistä läpinäkyvimmiksi. Yhä useammassa kunnassa on tarkennettu myös ehtoja, sitoutumista tiettyihin periaatteisiin.
Esimerkiksi meidän aloitteestamme Haminassa yhdistysten tulee sitoutua turvallisen tilan periaatteisiin ja aktiivisesti puuttua häirintään. Viime valtuustossa myös vaadittiin aloitteella rikosrekisteriotteen esittämistä heiltä jotka nuorten kanssa yhdistyksissä toimivat mikäli haluavat tukea julkisista varoista. Tarkoitus ei ole lisätä ”sääntö-Suomea”. Tarkoitus on lisätä turvallisuutta myös tällä isolla yhteiskuntamme osa-alueella, jota julkisin varoin tuetaan.
On hyvä aina keskustella siitä mihin yhteiset varat laitetaan. Rydman tekee keskustelunavauksellaan palveluksen siinä. Nyt rauhassa voitaisiin katsoa koko avustuskenttä oikeasti läpi. Mikä on tuen merkitys, vaikutus ja oikea määrä. Sofia Virta toi keskusteluun faktoja. Jatketaan siitä.