Itsenäinen liikkuminen on yksi hyvän vanhuuden perusedellytyksistä. Jokaisella pitää olla mahdollisuus liikkua turvallisesti ja esteettömästi riippumatta siitä, kulkeeko jalan, rollaattorilla, pyörätuolilla tai muulla apuvälineellä.
Esteettömyys ei saa rajoittua julkisiin rakennuksiin. Puistojen, katujen, kauppojen, kahviloiden ja asuntojen on oltava aidosti saavutettavia. Leveät ja hyväkuntoiset jalkakäytävät, turvalliset ylityspaikat sekä pyöräilyn ja jalankulun selkeä erottaminen lisäävät kaikkien turvallisuutta. Talvella kävelijöiden tarpeet on huomioitava aurauksessa ja hiekoituksessa. Asuinalueilla tarvitaan myös riittävästi penkkejä ja levähdyspaikkoja, jotta liikkuminen ei pysähdy liian pitkään kävelymatkaan. Ymmärrän, että taloudelliset säästöpaineet ovat tuoneet juuri näihin muutoksia, mutta kuulemalla asukkaita, voitaisiin löytää ne kohteet joiden kohdalla tärkeysluokitusta tulee nostaa.
Joukkoliikenteen on oltava esteetöntä ja pysäkkien saavutettavia. Myös maaseudulla ja harvemmin asutuilla alueilla on oltava mahdollisuus päästä palveluihin. Kutsuohjattu palveluliikenne ja asiointikyydit voivat olla toimiva ratkaisu esimerkiksi keskustaajamiin ja liikenteen solmukohtiin. Nyt koulukuljetukset ja palveluliikenteen osittain ovat löytäneet toisensa, mutta miten myös loma-aikoina liikkuminen turvataan tulevaisuudessa?
Pääsy palveluihin ja harrastuksiin tukevat itsenäisyyttä ja ehkäisevät yksinäisyyttä. Näihin laitettu raha on aina ennaltaehkäisyä suurempiin kustannuksiin.
Esteetön ympäristö ei ole erityisetu ikääntyneille – se on toimiva ja turvallinen ympäristö meille kaikille.
Vanhustenviikko 5.-11.10.2026