Vanhuspoliittisen strategian päivitys

Tämä paperi herättää enemmän kysymyksiä kuin moni muu aikoihin. Kuinka näihin vastataan?
Miten taataan, että ikääntyvät voivat olla aktiivisia ja osallisia? Ovatko suunnitelmat varmasti
realistisia? Riittävätkö rahat? Kaupunki on leikannut ennaltaehkäisystä ja kiristää mm. perusturvan vyötä jatkuvasti. Onko kirjoitettu kauniita ilman että niillä on mahdollisuutta toteutua?

Miten kaupunki toteuttaa elinympäristön ikääntyvien itsenäistä suoriutumista tukevaksi.
Onko konkreettisia esimerkkejä vai onko tämä vain hieno korulause esityksessä. Siis
muutenkin kuin asuntojen kohdalla. Taloyhtiöiden piha-alueet, liikunta mahdollisuudet,
kävelyteitä, valaistus jne. Senioripuisto ja uimahallin yhteydessä olevat liikuntapalvelut ovat hyvä aloitus, onko muutakin tulossa?
Miten oppilaitoksia hyödynnetään ennaltaehkäisevissä käytännöissä. Alueella on lähihoitajaopiskelijoita, AMK:ssa geronomi-opiskelijoita. Yhä useampi kaupunginkin työntekijä on aloittanut geronomi-opinnot, osataanko tätä voimavaraa hyödyntää yhteistyössä?

Kun taloudellisia seikkoja mietitään, arveluttaa annetut resurssit ja se mihin kaikkeen silti niillä tiukentuvilla resursseilla pyritään. Miten ennaltaehkäisevät kotikäynnit toteutetaan edistävinä?
Miten taataan vanhustyön laadun paraneminen ja vahvistuminen, mikä tulee olemaan se käytännön toteutus tässä?
Kuntoutus ja kuntouttava työ ote ovat molemmat tärkeitä miten tämä toteutetaan,
saadaanko kaikki työntekijät varmasti sitoutettua tähän? Miten esimerkiksi arviointi ja kuntoutusyksikkö – se toteutuu mutta onnistuuko se niin ettei säästöt syö sen perustamista ja laadukasta toimintaa? Ovatko tilat tälle sopivat ja turvalliset?

Omaishoitoon luvataan panostaa, mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Saako siihen todellista tukea, ja ylläpidetäänkö omaishoitajien jaksamista?

Keskeistä hyvässä vanhuudessa on, että päätösvalta omasta elämästä ja asioista säilyy ikäihmisellä itsellään. Ikäihmisellä on oikeus elää täysipainoista elämää ja toteuttaa itseään fyysisten ja psyykkisten edellytystensä puitteissa. Onnistuuko kaupungissamme palvelusuunnitelman teko ikääntyvälle jo ennen kuin hän tarvitsee palveluja, jotta vielä on itsellä mahdollisuus vaikuttaa mitä/miten haluaa kohdallaan toimittavan? Kuinka tähän aiotaan panostaa?

Miten muistisairaiden hoitoketju vahvistuu? Onko työikäiset muistisairaat huomioitu, vai aseteaanko tässä raja tiettyyn ikään?
Onko kaupunki valmis lisäämään teknologiaa ikääntyvien koteihin – miten voi meidän hyvinvointi-tv, onko projektille jatkoa?

Miten taataan se että kolmas sektori varmasti osallistuu ikääntyvien toimintaa? Riittävätkö
heidän rahat varmasti vai onko mahdollista että sieltä suunnalta joudutaan kiristämään
palveluja. Tuntuu että kaupunki haluaa siirtää tehtäviä seurakunnalle ja kolmannelle sektorille, mutta millä näidenkään resurssit taataan. Välillä tuntuu että tämä on kuin hölmöläisten peiton jatkamista. Ala ei kasva, mutta tuntuu että jotain tehdään.

Haja-asutusalueilla ja maaseudulla olevien ikääntyvien palveluihin tulee kiinnittää erityisesti
huomiota. Aiotaanko me tuoda palvelut kotiin vai kyydit palveluiden pariin? Pitäisi olla selvä kirjaus siitä miten palvelut viedään heille ja kuinka seuranta tapahtuu.

Haminan kokoisen kaupungin ja siellä vallitsevan ikärakenteen vuoksi taloudellinen tilanne
ei todennäköisesti ainakaan parane lähivuosina. Heikon taloudellisen tilanteen vuoksi olisi
ensiarvoisen tärkeää pyrkiä muuttamaan ajattelutapaa ja luomaan luovia ratkaisuja
esimerkiksi ikäihmisten palvelujen ylläpitämiseksi. Tässä on henkilöstö tärkeässä
asemassa ja heidän ajatuksiaan tulisi kuunnella suurella sydämellä. Heillä on käytännön
kokemusta ikäihmisten palvelujen tarpeesta ja siitä ovatko palvelut riittäviä. Pystymmekö
tulevaisuudessa takaamaan ikäihmisille ihmisarvoisen ja laadukkaan elämän? Pystymmekö
tuottamaan heidän tarvitsemiaan palveluja niin, että ne edistävät toimintakykyä ja
mahdollistavat turvallisen asumisympäristön? Pystymmekö takaa-maan sen, että omassa
kodissa elävä ikäihminen kokee elämänsä merkitykselliseksi ja saako hän tarvitsemansa
avun? Näiden kysymysten äärelle on tärkeää pysähtyä. Haminan kaupungissa on
paneuduttu näihin kysymyksiin ja luotu strategia, joka pyrkii siihen, että edellä mainitut
kysymykset saavat myönteisen vastauksen. Toteutumista tarkastellaan säännöllisesti,
mutta mahdollista toki on, että se ei pääse toteutumaan taloudellisten esteiden vuoksi.
Tämän tilanteen kanssa kamppailee myös koko Suomi. Voisiko kuitenkin olla mahdollista, että Haminan pieni kaupunki onnistuu kovan työn tuloksena toteuttamaan luodun mallin ja
näin hoitamaan vanhusväestönsä kunniakkaasti. Se tietenkin jää nähtäväksi, mutta
suunnitelma on kuitenkin inhimillinen ja mallikelpoinen! Annetaan sen toteuttamiselle tarpeeksi resurssia.

Suomalaiset ikääntyvät. Väestöennusteen mukaan vuonna 2030 yli 65-vuotiaita on noin 1,4 miljoonaa, kun vuonna 2006 heitä oli 870 000. Ikäihmisten määrän kasvuun ja ikääntymisen haasteisiin on vastattava sekä poliittisesti että taloudellisesti ihmisiä yksilöinä kunnioittaen. Iästä riippumatta ihmisten täytyy halutessaan voida osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen toimintaan kaikkien yhteiseksi hyväksi ja omaksi ilokseen. Miten kaupunki aikoo tukea ikäihmisten aktiivista kansalaisuutta? Muistammehan ettei seniorimme ole vain hoivakotiasukkaita, muistisairaita ja lukuja tilastossa, vaan heistä iso osa on aktiivisia veronmaksajia, joilla on oikeus hyviin palveluihin. Missä on ajatus siitä, että Hamina voisi olla Suomen Florida?