Eilen oli taas yksi syksyn kohokohdista Haminassa. Valojen Yö. Kyllä sitä vaan edelleen odottaa. Joskin se nuorempana kouluikäisenä tarkoitti kavereiden näkemistä kaupungilla ja ehkä salaa poikien tiirailemista, on nyt vanhempana oppinut arvostamaan ja käyttämään hyväksi sitä laajaa kulttuuritarjontaa jota se antaa. Viime valojen yössä istuin Kasper-salissa kuuntelemassa Rodnik kuoron esityksiä (ehkä hieman raskaudenkin herkistämänä) tippa linssissä. En tiedä mikä venäläisessä kansanmusiikissa/tansseissa on, mutta se vaan kolahtaa joka kerta. Se on niin kaihoisaa ja melankolista, ja kun sitä stemmoissa lauletaan, on se todella kaunista.
Tänä vuonna ei aikaa kulttuuririennoille ollut, vaan jo viideltä pystytimme telttaa letunpaistoa varten. Saimme vieraaksi kansanedustaja Johanna Karimäen, ja yhdessä hänen ja muiden ehdokkaidemme kanssa jututimme ihmisiä, jaoimme ilmapalloja lapsille, tarjosimme pinaattilettuja ja ojentelimme vastailmestynyttä Vihreää Lankaa. Tunnelma oli mahtava. Kaikki olivat iloisella mielellä liikenteessä ja letut maistuivat. Niinkin hyvin, että taikinakannut ammottivat tyhjyyttään jo hieman aiemmin kun odotimme.
Mutta kun ilotulituksen paukkuessa taivaalle lähdin viemään tavaroita kotiin, oli hyvä olla. Edelleen näkyi kävelevän ihmisiä vihreiden ilmapallot käsissään. Kaikki olivat hyväntuulisia, ja vaikka väsytti, oli silti kumman energinen olo. Se positiivinen energia kaupunkilaisita tarttui, ja hymyilyttää vielä seuraavanakin päivänä.
Ei kun seuraavaa valojen yötä odotellessa.. Ihanaa kun Haminassa järjestetään tällaisia koko kaupungin tilaisuuksia!
Kuvia tilaisuudesta voi käydä katsomassa täältä.