”Uudessa Suomessa tärkein luonnonvaramme on ihmisten taidot. Perusta niille luodaan kouluissa”, sanoi Anni Sinnemäki kuun alussa puheessaan. Koulut ovat tärkeässä asemassa, ja on myös tärkeää, että kouluissa pidetään huolta oppimismahdollisuuksista. Samaan aikaan kun toisella reunalla pyritään säästämään suurentamalla ryhmäkokoja, ja kasaamalla yhä useampi luokka saman suuren yhteiskoulun katon alle – pitäisi muistaa myös opetusmahdollisuudet. Mitkä mahdollisuudet on oppi suuressa ryhmässä? Kuinka paljon parempaa opetusta opettaja voi antaa, jos ryhmäkoot ovat riittävän pienet? Erityisoppilaat jäävät huomaamatta, ja tipahtavat vauhdista, jos opettajan aika menee ryhmää hallinnoidessa. Edes seinät eivät riitä hurjimmissa visioissa, vaan opiskelijoita vaan tietotekniikka opiskellaan kaksi oppilasta per kone, ja tuoleista on pulaa. Kyllä säästötoimillekin pitää tulla rajat vastaan!
Pelkään, että taas kun mitataan asioita euroissa, unohtuvat seuraukset. Kuinka paljon enemmän maksaa erityisopetus ”jälkikäteen”, kun se olisi voitu ennaltaehkäistä pienemmillä ryhmillä? Kuinka paljon enemmän maksaa loppuun palaneen opettajan sijaiset? Kaikkea ei pidä mitata euroissa, myös laatu tulee huomioida. Usein laadun heiketessä, myös lasku on lopulta isompi.
Pienissä kouluissa on myös suuri yhteisöllisyyden tuoma vaikutus. Kun kaikki tuntevat toisensa, myös koulukiusaamiseen on helpompi puuttua, ja koko yhteisö luo turvaverkon jossa kasvaa ja oppia elämään.
Säästetään pienet ryhmäkoot, jotta jokainen saa yksilöllistä opetusta. Säästetään pienet koulut, jotteivät pienimmät jää isompien jalkoihin. Säästetään kyläkoulut, jotta kenenkään ei tarvitse matkata pienenä kymmeniä kilometrejä isoon kouluun.