Osallistuminen yhteiskuntaan edellyttää, että palvelut ovat aidosti kaikkien saavutettavissa. Kymenlaaksossakin tämä tarkoittaa esteettömiä rakennuksia, toimivaa joukkoliikennettä ja turvallisia asuinympäristöjä. Hyvä valaistus, riittävät kulkutilat ja tarvittaessa äänisignaalit voivat ratkaista sen, pääseekö ihminen itsenäisesti palveluihin ja tapahtumiin. Tämä ei ole aina helppoa, ja vanhassa Haminankin kaltaisessa kaupungissa se on vaatinut välillä luovia (ja kalliita) ratkaisuja.
Digitalisaatio voi helpottaa arkea, mutta se ei saa synnyttää uutta eriarvoisuutta. Kaikilla ikääntyvillä ei ole tietokonetta, älypuhelinta tai riittäviä digitaitoja. Lisäksi monet verkkopalvelut ovat tarpeettoman monimutkaisia eivätkä huomioi näkö- ja kuulovaikeuksia tai muistin heikkenemistä. Suuri fontti, selkeä rakenne, mahdollisuus kuunnella sisältöä ja videoiden tekstitys ovat saavutettavuuden perusasioita. Julkisia palveluita tuottavien tulisi kouluttautua säännöllisesti tämän huomioimiseksi. Kun asia ei kosketa omaa arkea, se voi unohtua aivan inhimillisesti.
Siksi digipalvelujen rinnalla on säilytettävä mahdollisuus asioida puhelimitse tai kasvokkain. Jos verkkopalvelun käyttö ei onnistu, apua on saatava ilman kohtuutonta vaivaa tai lisäkustannuksia. Kymenlaaksossa on tarjottava ikääntyville käytännön digiopastusta esimerkiksi kirjastoissa, palvelupisteissä ja seniorikeskuksissa. Aikaa kohtaamiseen ja palveluista viestimisen kasvotusten on tehty terveyskeskuksissa ja toreilla eikä tämä saa taloudellisessa paineessa unohtua. Kaikkien pääviestintäkanava ei ole sosiaalinen media.