Tammikuun aluevaalien tuoma muutos hyvinvointialueisiin tuntuu monesta vieraalta. Liian moni asia ei ihmisten arjessa ole muuttumassa isoimmat muutokset liittyvät hallinnon ja rahoituksen kuvioihin.
Saadaksemme hyvinvointialueemme toimimaan pitää kuntien löytää yhteinen sävel. On tärkeää, että hyvinvointialueella laadukkaita ja tarpeen mukaisia palveluita saavat kaikki ihmiset varallisuuteen, sukupuoleen, ikään, vammaisuuteen, perhesuhteisiin ja muihin ominaisuuksiin katsomatta. Kymenlaaksossa on kolme kaupunkia ja kolme kuntaa. Ihmiset asuvat kovin laajalla alueella mutta silti kaikkien palveluiden pitää saada samat palvelut asuinpaikasta riippumatta. Pitkäaikaisten palvelujen suhteen on pyrittävä siihen, että palvelu seuraa ihmistä eikä päinvastoin.
Palveluita tulee pitää yllä myös pienemmissä pisteissä, jotta ihmisten tarve matkustaa pitkiä
matkoja terveydenhuollon perässä vähenisi. Esimerkiksi liikkuva lääkäri tai sairaanhoitaja on
yksi hyvä esimerkki tästä, ja tätä tulisi laajentaa erilaisten palveluautojen myötä lisätä.
Yhdenvertaisuus hyvinvointipalveluissa ei ole vain syrjinnän puuttumista, vaan aktiivisia toimenpiteitä, kuten tiedotusta monella kielellä ja
esteettömiä tiloja. Korona-aika on opettanut oikea aikaisen ja monipuolisen viestinnän tarpeen, rohkeat uudet tavat ovat paikallaan. Saavutettavuudessa ja esteettömyydessä kiinnitetään huomioita myös viestintään niin, että palvelut ovat saavutettavia myös vähemmistöille, esimerkiksi viittomakielisille ja selkokielestä hyötyville.
Tämä tulisi huomioida kaikissa palveluissa ja niistä tiedottamisesta. Muutoskin tuntuisi kymenlaaksolaisille turvallisemmalta ja tutummalta, jos siitä olisi saatavissa helposti puolueetonta tietoa. On haastavaa saada ihmisiä innostumaan vaaleista, joiden merkitys on epäselvä