Ryhmäpuheenvuoro 12.11.2013
Kaupunginvaltuuston talousarviokäsittely
Tuntuu kuin aikakone olisi heittänyt minut. Vuoden taaksepäin. Eikö me juuri viime vuonna puhuttu homekouluista ja vaadittu yhteen ääneen asioihin pikaista puuttumista. Vuosi on kulunut, eikä mitään ole tapahtunut. Ainut muutos on, että yhä useammissa kouluissa oireillaan, yhä useampi työntekijä kaupungilla saa hullun leimaa otsaansa kun kertoo kärsivänsä sisäilmaongelmista. Milloin meillä on selkärankaa myöntää asiat? Milloin saamme suoraa tietoa? Milloin on se kauan luvattu sisäilmaseminaari jossa kerrotaan joka talon tila? Tulee kalliimmaksi antaa ihmisten sairastua kuin korjata viat. Ne kustannukset vievät pitkälle, ja tässä salissakin on meitä monta jotka sen omakohtaisesti tietävät. Määrärahat täytyy löytyä jostain. Terveitä kouluja ei meidän ole vara lakkauttaa, kun ongelmaisia on paljon. Mutta milloin nekin päätökset pääsemme tekemään?
Koulut ovat olleet tapetilla tämän vuoden ja lienevät myös tulevan. Mistä tulivat talousarvioon vähennykset Metsäkylän opettajistoon tai lukion kursseihin? Miksi tuntikehystä edelleen perusopetuksessa pienennetään? Mihin hävisi teknisen lautakunnan esitys Vilniemen koulun suunnittelumäärärahoista? Tällaiseen budjettikirjaan ei olisi pystynyt edes Timo Taikuri, sillä niin monta lukua on taiottu pois. On valtuutettujen ala-arvioimista kun kävellään lautakuntien yli – emme saa kaupunkia takaisin pinnalle tällaisella toimintatavalla. Vuonna 2014 meillä tulee olla talousarviossa liikkumavaraa rakennusten ylläpitoon niin että siellä voi työskennellä, ja jotta toimiin voidaan ryhtyä saman tien.
Pienten lasten määrä kasvaa tulevina vuosina, ja perheet haluavat muuttaa Haminaan mikäli meillä on puitteet. Jos meillä on terveitä kouluja ja päiväkoteja, saamme lisää veronmaksajia. Nämä ovat asioita joihin tulee panostaa. Viimeaikaiset positiiviset uutiset pitää käyttää hyödyksi. Mikäli Summan risteysalueella saamme lisää hyviä maakauppoja yrityksille, jotka työllistävät on meillä mahdollisuus lisätä verokertymää luonnollisesti ja pitää palveluiden taso. Nyt pitää olla vain viisautta tehdä päätöksiä, joista ei tarvitse vuosia eteenpäin maksaa. Lomautukset tulevat kalliiksi – saamme vähemmän verotuloja, vähemmän myyntituottoa, hoitotakuut eivät pidä, erityisopetuksen ja oppilashuollon tarve kasvaa, ja koko mieliala laskee. Jos vain voimme välttyä lomautuksilta ja löydämme puuttuvat eurot muualta olemme jo voitolla. Nyt tarvitaan viisautta ja yhteistä päättäväisyyttä. Kaupungit ja kunnat läpi maan kamppailevat samojen asioiden parissa, meidän tulisi löytää yhteys myös muihin päättäjiin – oppia heidän virheistään ja onnistumisistaan. Emme me ole yksin.
Odotan paljon uudelta elinkeino-ohjelmalta, mutta missä on maakunnallinen elinkeinostrategia? Miksei se ole tullut valtuuston käsittelyyn Haminassa vieläkään. Toteutammehan oman ohjelmamme omin voimin? Meillä on asiansaosaavaa henkilöstöä jotka tämän taitavat, emme me turhaan ole valinneet elinkeinojohtajaa. Toivon että kaupungilla on mahdollisuuksia saada osakseen uutta elinvoimaista teollisuutta Cleantechin ja tietotekniikan alalta suuren työllistäjämme perässä.
Kun ensi vuonna näiden päätöksiemme jälkeen kokoonnumme päättämään vuoden 2015 talousarviosta ei tule olla pöydällä enää samoja homekouluja, ne ongelmat tulee olla ratkaistu tai ainakin työn alla. Vuoden päästä tämä nouseva draivi kaupungissamme on vielä kiihtynyt. Olemme keksineet kuinka Summan vilkkaan liikenteen saa johdettua myös keskustaan, työtekijät ovat motivoituneita ja innostuneita kehittämään toimintaansa koska lomautuksia ei ole tarvittu, olemme osanneet ottaa oppia muilta toimiemme kehittämisestä mm lastensuojelussa ja energiaratkaisuissa, olemme saaneet ostopalveluista omaan tuotantoon palveluita, ja osaamme sopeuttaa menot tuloihimme kestävällä tavalla. Me pystymme vuodessa ihmeisiin jos tahdomme, mutta se pitää päättää nyt. Kun tiedämme mihin haluamme, keksimme kyllä keinot yhdessä kuinka niihin pääsemme.
Vihreiden valtuustoryhmä ei hyväksy talousarviota tällaisenaan, vaan tulee tekemään muutosehdotuksia käsittelyn aikana.