Koulutiet taas täyttyy pienistä repuista. Nyt jos koska on aika kääntää katseet Haminassakin koulujen ja koululaisten tilanteeseen.
Kouluverkko on kirosana joka nousee budjettikeskustelussa esiin säännöllisin väliajoin – nytkin jotkut ryhmät kaivavat sitä ratkaisuksi ongelmiin. Suomeksi kouluverkkoselvitys tarkoittaa sitä, että osa kouluista lakkautetaan ja oppilaat siirretään isompiin yksiköihin. Isompiin ryhmiin. Kauemmas kotoa.
Onko sillä sitten väliä? Onhan ennenkin isoissa ryhmissä opiskeltu, äitini kävi koulua kahdessa vuorossa, kun ei luokkaan muuten mahtunut. Mitä isompi ryhmä, sitä enemmän opetuksesta aikaa menee järjestyksenpitoon, sitä suurempi melumäärä ryhmään tulee, sitä heikompaa on ryhmäytyminen ja sitä helpommin erityistä tukea tarvitsevat jäävät vaille tarvittavaa huomiota. Suurissa ryhmissä tarve koulunkäyntiavustajiin, erityisopetukseen ja muihin järjestelyihin kasvaa. Säästöt jäävät pieniksi lopulta, ja laatu kärsii, ihmiset uupuvat herkemmin ja ongelmia syntyy helpommin. Onko se sen arvoista?
Omat kulunsa tulevat myös koulukuljetuksista, jotka keskittämisestä huolimatta nousevat vuodessa huomattavaksi. Huomattava on myös lisäys pienen koululaisen päivän pituuteen joka koulumatkojen kasvaessa syntyy. Yhä aiemmin aamulla on liikkeelle lähdettävä ja yhä myöhemmin kotiin palataan. Keskitetty koulukuljetus voi pakottaa koulumatkalle lukujärjestystä aiemmin tai myöhemmin. Alakoululaisen elämässä ne tunnit ovat pitkiä.
Pitää myös muistaa, ettei opetuksessa saa aina olla kyse rahasta. Opetukseen satsatut resurssit tuottavat hitaasti mutta varmasti tuloksia – vaikutukset eivät näy kuukausissa vaan vuosissa. Perusopetuksen laatu näkyy toisen asteen koulutuksessa. Se näkyy tulevan työvoiman laadussa. Se näkyy syrjäytyneiden määrässä, sillä mitä vaikeampaa koulussakäynti on, sitä helpommin se jää kesken.
Koulu ei myöskään ole vain opiskelupaikka, vaan se on kylän tai kaupunginosan sydän. Se luo yhteisöllisyyttä, turvaa ja antaa pohjan terveelle sosiaaliselle elämälle. Moni haja-asutusalueen kylä kuolee ilman koulua. Emmehän me halua olla siitäkään vastuussa?
Nyt muualta tullaan meidän opetustamme ihailemaan, siitä oppimaan, ja sitä kadehditaan. Pian tällä menolla emme PISA- tutkimuksissa pärjää. Pian ei voi enää ylpeillä olevansa osa suomalaista koulutusjärjestelmää.
