Osavuosikatsaus 14.10.2014
Aurinkoisen Tattoo-kesän jälkimainingeissa on aika katsoa taaksepäin. Muutoksia muutoksien perään, suuria päätöksiä isoja ratkaisuja. Perinteisesti aiemmat puhujat ovat luetelleet jo luvut, mitäpä niitä minun enää toistamaan. Mietitään millaista kaupunkia olemme rakentaneet tämän osavuosikatsaus ajan aikana.
Maailma rakennetaan kunnissa, ja valta niissä kuuluu meille kaikille. Onko kuluneena vuonna valta jakautunut sopivasti? Onko päätöksenteko ollut avointa ja läpinäkyvää? Voimmeko me ylpeänä sanoa että demokratia toteutuu kunnassamme? Missä on luottamushenkilöiden sidonnaisuudet? Aloitteen myötä tiedot kerättiin, mutta niitä ei ole näkynyt missään. Miksei? Eivätkö valtuutetut ole valmiita kertomaan sidonnaisuuksistaan? Pyöriikö kaupunkimme hyvä veli-verkostolla? Eihän meillä kenelläkään tulisi olla mitään salattavaa kaupungissamme. Avoimuudella ja läpinäkyvyydellä pidämme myös huolen siitä että luottamustoimiin valitut jaksavat niissä toimia. Me emme saa olla kumileimasimia, vaan meillä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa, käyttää kaupungin ylintä valtaa.
Kuntien valtuustoissa, hallituksissa ja lautakunnissa ratkaistaan hyvän arjen kannalta tärkeitä asioita. Hyvä kunta rakennetaan ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin ehdoilla. Hyvä kunta edistää toimeliaisuutta, ehkäisee eriarvoisuutta ja on viihtyisä. Olemmeko me tehneet näin? Olemmeko säästöhuumassa muistaneet ihmiset – kuntalaiset joita varten tätä teemme? Voimmeko me rehellisesti taputtaa itseämme olalle ja sanoa että olemme edistäneet hyvinvointia, pitäneet yllä kaikkien kuntalaisten tasa-arvoa ja saaneet kuntalaiset toimimaan? Onko ainut toimeliaisuus jota aikaan saamme se, että eri koulujen vanhempainyhdistykset tuskanhiki ja ahdistus seuranaan yrittävät pitää hengissä omaa asuinaluettaan pahoja päättäjiä vastaan? Millaista hyvinvointia se on?
Kuinka turvaamme henkilöstön jaksamisen suurissa muutoksissa. Sote-uudistus vienee meiltä henkilökunnan toisiin käsiin. Millä tavalla kaupunki tukee työntekijöitään muutoksessa?
Hyvä kunta ajattelee tulevaisuutta. Luontoa ja ilmastoa tulee ajatella ja suojella muulloinkin kuin vaalien alla. Puhdas elinympäristö ja luonnon monimuotoisuus ovat paitsi kaikkien etu, myös ehto tulevien sukupolvien onnellisuudelle ja vauraudelle. Ympäristötoimen osuus osavuosikatsauksessa puhuu vain rahasta ja resurssien riittävyydestä. Onko se todella ympäristötoimemme ainut tehtävä tällä hetkellä: kahlata lupaviidakossa yrittäen pysyä raamissa. Rivien välistä paistaa väsymys ja turhautuminen, toivon sen olevan vain minun tulkintaani.
Tasa-arvoisilla palveluilla kunnissa ehkäistään eriarvoistumista ja syrjäytymistä. Tärkeintä on palveluiden laatu ja saatavuus. Hyvässä kunnassa oma palvelutuotanto on turvattu, ja sitä täydennetään ja monipuolistetaan tarvittaessa yksityisen ja kolmannen sektorin palveluilla.
Olemmeko sysäämässä kaiken kolmannelle sektorille? Nostammeko kädet pystyyn ja sanomme: ei meillä ole rahaa, mutta kyllä kolmas sektori tämän hoitaa. Mistä he rahansa saavat? Onko kaupunki vastaavasti valmis tukemaan kolmannen sektorin toimia? Kun tämä yhteistyö syvenee, mitenkä on päättäjien sidonnaisuudet? Aktiiviset päättäjämme ovat monessa mukana, kuinka pidetään huoli siitä ettei jääviyskysymykset tule vastaan? Hienoa on, että olemme vihdoin saaneet kumppanuustalon, jossa on kehittymis- ja kehittämismahdollisuus aktiiviseen kuntalaisuuteen kun vain yhdistykset sen löytävät omakseen.
Mitä kuuluu kouluillemme? En puhu seinistä vaan siitä mitä siellä sisällä tapahtuu. Erityisen tuen tarve kasvaa koko ajan. Jos emme voi siihen puuttua ajoissa, tarve kasvaa. Jos emme tue ammattilaisia työssään, tarvitsemme aina vain lisää ammattilaisia apuun. Kansainvälinen suositus on ekologisesta oppimisesta. Omassa lähikoulussa, ja jos mahdollista niin inkluusiosta. Inkluusiossa ollaan kaikki yhdessä ilman erityisyyden leimaa. Tukea annetaan jokaiselle joka sitä tarvitsee. Näillä toimilla naapurikaupungista kuuluu hyvää – ovat saaneet tehokkaalla ohjaamisella ja alun tuella henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelman, eli HOJKSin piiristä normaaliopetukseen väkeä. Vanhemmat ovat tyytyväisiä, ja kaupunki säätää rahaa. Uskallammeko ottaa koppia naapurilta? Tuohon päästäksemme meillä täytyy olla tahtoa antaa resurssia jotta ammattilaisemme jaksavat työssään.
Koulutuspalveluidemme teksti on täynnä poikkeusoloja. Väistötiloja, muutosta, oppilashuollon ruuhkaa, lakimuutoksia. Osaammeko muutosjohtamisen tässä tilanteessa, jossa kaiken muun muutoksen keskellä puhutaan kouluverkon supistuksista ja toteutetaan lomautuksia. Onko meillä aikaa tukeen, vai maksammeko tästä sitten myöhemmin?
Oppilashuollon tila huolettaa – me kuormitamme sitä muutoksilla ja säästöjen tuomilla vaikutuksilla, nyt on aika paikata lisäämällä väkeä. Ymmärrättehän että ennaltaehkäisy olisi ollut edullisempaa ja inhimillisempää?
Hyvässä kunnassa kaikkien ääni kuuluu. Jo ennen päätösten tekemistä arvioidaan niiden vaikutukset erilaisiin ihmisiin ja ympäristöön. Myös lasten ja nuorten näkökulma huomioidaan. Kun tehdään kipeitä päätöksiä joiden vaikutukset näkyvät pitkään tulisi tämä arvioida yhä tarkemmin. Muistammeko me päätöksenteossa kuntalaiset? Osaammeko vaatia todellisia arvioita siitä miten isot päätöksemme vaikuttaa? Osaammeko olla muuta kuin niitä kumileimasimia jotka huokaisten myöntyvät kaikkeen, vai löydämmekö vielä voimaa miettiä sitä mitkä todelliset vaikutukset ovat? Löytyykö kaupungilta tietoa miten vastaavat aiemmat päätökset ovat toetutuneet? Milloin saamme tietää lomautusten todelliset vaikutukset? Emme vain sitä numeroa jonka palkkakuluissa säästimme, vaan myös tiedon sairaspoissaoloista, jaksamisesta, potilasvahingoista, koulukiusaamisesta, jne. Miten päätöksemme vaikuttivat ihmisiin. Asiakkaisiimme. Kaupunginhallituksen työhyvinvoinninsuunnitelma ja työsuojelun toimintaohjelma eivät saa jäädä vain papereiksi muiden joukkoon vaan niiden pitää olla työkaluja, kuten muidenkin työstettyjen strategioiden.
Kaupunkimme arvot – muistatteko vielä mitkä ne olivat? Jäivätkö ne paperille seminaariin vai ohjaavatko ne oikeasti toimintaamme? Asukas- ja yrityslähtöisyys, taloudellisuus, avoimuus, yhteisöllisyys, uudistumiskyky. Asukaslähtöisyys. Miettikääpä sitä.
Kaikilla on oltava samat mahdollisuudet osallistua, liikkua, saada palvelua, tehdä töitä ja toimia johtotehtävissä. Hyvässä kunnassa sukupuolten tasa-arvo toteutuu selityksittä. Kaupunkimme on laaja, ja palvelut karkaavat yhä useamman ulottumattomiin. Miten olemme ylläpitäneet tasa-arvoa kuluneen vuoden aikana? Ovatko kaikki kuntalaiset yhtäläisessä asemassa?
Iso kiitos tiedotukselle, joka vain paranee paranemistaan. Viestintä tuo kaupungin lähemmäs kaupunkilaista, tieto kulkee, ja kuva paikasta jossa on hyvä olla ja asua leviää. Iso kiitos myös siitä, että ne ikävätkin asiat sanotaan suoraan. Jopa me valtuutetut yhä useammin saamme tiedon oikeaa reittiä emmekä vain paikallislehdestä, joka on hyvä uudistus – joka tosin kaipaa edelleen kehitystä.
Hyvässä kunnassa päätöksenteko ei karkaa ihmisten ulottumattomiin, eivätkä hyvät ideat juutu byrokratiaan. Kuntalainen pääsee vaikuttamaan jo valmisteluvaiheessa. Asukkaat ovat suunnittelun voimavara, ja kunta hyödyntää heidän asuinalueisiin ja palveluihin liittyvää asiantuntemustaan aktiivisesti. Tehdään Haminasta hyvä kunta, parempi kuin se on ehkä alkuvuodesta ollut.