Oppiminen ei kuulu vain lapsille, nuorille tai työikäisille. Elinikäinen oppiminen ja itsensä sivistäminen ovat oikeuksia, jotka kuuluvat myös ikääntyville. Iällä ei pidä olla merkitystä sille, saako ihminen opiskella, kehittää itseään ja oppia uutta.
Opiskelu ja uuden oppiminen ovat yksi parhaista tavoista tukea ja suojata aivoterveyttä läpi elämän.
Kun ihminen haastaa aivojaan säännöllisesti, ne muuttuvat fyysisesti ja sietävät paremmin ikääntymisen tuomia muutoksia. Opiskelu kasvattaa niin sanottua kognitiivista reserviä. Tämä tarkoittaa aivojen kykyä sietää vaurioita ja rappeumamuutoksia ilman, että ne vaikuttavat jokapäiväiseen toimintakykyyn. Korkea kognitiivinen reservi voi siirtää muistisairauksien, kuten Alzheimerin taudin, oireiden alkamista useilla vuosilla eteenpäin. Panostus opiskelumahdollisuuksien lisäämiseen on siis ennaltaehkäisyä ajassamme yhä lisääntyvään muistisairauksien määrään edullisesti.
Kansalaisopistot ovat monelle ikäihmiselle tärkeä paikka oppia, tavata muita ihmisiä ja pysyä aktiivisena. Niiden toimintaedellytyksistä on huolehdittava myös tulevaisuudessa. Erityisen tärkeää on tarjota helposti saavutettavaa digiopastusta. Kun yhä useampi palvelu siirtyy verkkoon, digitaidot eivät ole enää vain harrastus vaan osa arjen perustaitoja.
Opastusta tarvitaan siellä, missä ikäihmiset muutenkin liikkuvat: kirjastoissa, palvelutaloissa, seniorikeskuksissa ja kansalaisopistoissa. Samalla on varmistettava, ettei digiosattomuus johdu laitteiden, internet-yhteyden tai sähköiseen tunnistautumiseen tarvittavien välineiden puutteesta. Kohtaamispaikat ovat olleet tärkeä osa tässä opastuksessa ja ne ovat nyt osittain vaarassa järjestöleikkauksien vuoksi.
Myös korkeakoulujen ovien tulee olla avoinna kaikenikäisille. Kolmannen iän yliopistot ja avoin korkeakouluopetus tarjoavat mahdollisuuksia uuden oppimiseen, mutta myös tutkinnon suorittaminen on voitava nähdä realistisena vaihtoehtona iäkkäälle opiskelijalle.
Vanhustenviikko 5.-11.10.2026