Oppimisen tuen uudistus on iso, ja se on lisännyt niin ryhmäkohtaisen tuen ja erityisopettajien resursointitarvetta. Toimintatapa aiempaan on muuttunut suuresti.

Opetusta suunnitellessa tämä näkyy, sillä oppilaiden tuen tarpeet huomioidaan opetusryhmien muodostamisessa ja henkilöstömitoituksessa. Lain mukaan

ryhmäkohtaisiin tukimuotoihin on varattava vähintään 0,122 opetustuntia oppilasta kohden viikossa. Ja tuen tarpeita ei aina toki voida ennakoida. Tuo luku on helpohko toteuttaa suuremmassa koulussa ja haastaa paljon aivan pienissä yksiköissä. Kuka vain voi miettiä mitä se tarkoittaa ryhmäkoolla 5 (37min.) , 15 (1h 50min.), tai 25 (3h).

Lisäksi lakimuutoksen myötä yhden opettajan opettamassa ryhmässä voi olla enintään viisi oppilaskohtaisena tukitoimena erityisluokanopettajan opetusta saavaa oppilasta. Käytännössä tämä loistava tuki haastaa pieniä kouluja henkilöstösuunnittelun osalta.

Oppilaskohtaisten tukitoimien päätöksenteko ja hallintopäätösten määrä lisääntyvät. Siihen tarvitaan erityisopettajan asiantuntemusta ja aikaa sekä osaamista omalle opettajalle myös tuen toteutukseen.

Oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarpeisiin varautuminen muodostaa merkittävän taloudellisen riskin suurimmalla tulosalueella, ja vaatii myös meiltä päättäjiltä asian sisäistämistä siitä, miten muutokset haastavat henkilöstösuunnittelua.