Minä haluan, että Haminan seurakunnissa kannamme nykyistä vahvemmin vastuuta luomakunnasta ja tulevista sukupolvista. Kristilliseen uskoon kuuluu vastuu ympäröivästä maailmasta ja toisistamme. Se ei voi jäädä kauniiksi ajatukseksi, vaan sen on näyttävä myös seurakunnan päätöksissä ja arjen toiminnassa.
Minä haluan, että seurakunnat toimivat määrätietoisesti kestävän kehityksen ja luonnon monimuotoisuuden puolesta. Haluan, että ilmastonmuutoksen torjuminen näkyy konkreettisesti siinä, miten seurakunta käyttää energiaa, hankkii tavaroita ja palveluita, hoitaa kiinteistöjään ja käyttää taloudellisia resurssejaan.
Haminan seurakunnalla on ympäristödiplomi. Minä haluan, että se ei ole vain todistus tehdyistä asioista, vaan jatkuvan kehittämisen väline myös tulevaisuudessa. Olen seurakunnan ympäristötyöryhmän jäsenenä nähnyt sen hyvän mitä arjessa tehdään. Ympäristövastuun pitää myös jatkossa näkyä seurakunnan jokapäiväisissä valinnoissa ja päätöksenteossa.
Minä haluan, että seurakunnat ovat aktiivisia toimijoita omassa yhteisössään. Kirkolla on mahdollisuus tuoda ihmisiä yhteen, synnyttää keskustelua ja rakentaa siltoja erilaisten ihmisten ja yhteisöjen välille. Siltoja on rakennettu kaikkien kolmen kunnan alueelle, eri uskonnollisten yhteisöjen välille, eri järjestöihin ja oppilaitoksiin. Näitä siteitä tulee vahvistaa myös jatkossa.
Haluan, että seurakunnat käyvät rohkeasti vuoropuhelua kaupungin, järjestöjen, muiden yhteisöjen ja seurakuntalaisten kanssa. Seurakunnan ei pidä vetäytyä yhteiskunnallisesta keskustelusta silloin, kun kyse on ihmisten hyvinvoinnista, köyhyydestä, yksinäisyydestä, eriarvoisuudesta tai luonnon tulevaisuudesta.
Minä haluan, että seurakunta on yhteisö, joka jakaa omastaan. Diakoniatyön on tavoitettava ne ihmiset, jotka tarvitsevat apua kaikkein eniten myös tulevina vuosina. Haluan, että pidämme huolta heikoimmassa asemassa olevista täällä Haminassa ja muualla Suomessa. Seurakunnan tulisi ottaa yhteisöllisyys ja yksinäisten kohtaaminen strategiseksi tavoitteeksi ydintehtävien rinnalle.
Samalla haluan, että muistamme olevamme osa maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa. Maailman hätä ei pääty Suomen rajoille. Siksi haluan vahvistaa seurakuntien kansainvälistä vastuuta ja yhteistyötä sekä tukea työtä, jolla autetaan ihmisiä eri puolilla maailmaa. Työ ukrainalaisten kotouttamiseksi on ollut tärkeä esimerkki siitä miten hädässä kohdataan ja autetaan, otetaan osaksi yhteisöä.
Minä haluan seurakunnan, joka varjelee luomakuntaa, puolustaa heikommassa asemassa olevia ja jakaa omastaan.
Haluan, että nämä arvot näkyvät myös siinä, miten seurakunnissa päätetään rahojen käytöstä, toiminnasta ja tulevaisuuden suunnasta. Vaatii rohkeita päätöksiä sulkea heidät rahoituksen ulkopuolelle, jotka eivät yhteisiin sääntöihin taivu, mutta arvot pitää uskaltaa näyttää myös käytännössä. Päättäjiksi äänestetty luottamushenkilöt tekevät vuosittain päätöksen lähetysmäärärahoista ja se on merkittävä vaikuttamisen paikka.
Kirkko ei ole luomakunnan ulkopuolinen tarkkailija. Me olemme osa luomakuntaa – ja siksi meillä on myös vastuu pitää siitä huolta