Pidetään koko Suomi kulttuurin piirissä, puheeni puoluevaltuuskunnassa 20.11.2021
Kulttuuripolitiikka on aluepolitiikkaa. Aluepolitiikan pitää olla myös kulttuuripolitiikkaa. Hyvinvointi ei saa olla vain pillereitä ja ajanvarausta, hoitajamitoitusta ja lääkäreitä. Kulttuurin merkitys tulee näkyä ja kuulua.
Kulttuuri tunnetusti lisää hyvinvointia, mutta se on tärkeää myös kun houkutellaan pätevää henkilöstöä hyvinvointipalveluiden piiriin. Hoitajat ja lääkärit halunnevat asettua alueelle, jossa on myös vapaa-ajan toimintaa. Jotain missä palauta raskaan työvuoron jälkeen. Onko kulttuuripolitiikka siis myös henkilöstöpolitiikkaa?
Voitaisiinko puhua myös siitä, että julkisen talouden hyvinvoinnin ammattilaisia ovat yhtälailla kaupungin- ja läänintaitelijat? Miten me huomioidaan se kaupunki- ja aluepolitiikassa? Tällä hetkellä alueellistakin kulttuurirahoitusta hallinnoidaan keskitetysti pääkaupunkiseudulta. Alueelliset taidetoimikunnat kaipaavat lisää autonomiaa ja resurssia. Haluamme läänintaiteilijoita jotka voivat taas keskittyä omaan alueeseen ja oman alueen kulttuurin edistämiseen. Kaipaamme tutkimus- kehittämis ja innovaatiotoimintaa ei vain yliopistoihin ja teollisuuteen vaan myös kulttuuriin.
Jukinen talous pyörii verovaroilla, veroja maksetaan ansiotuloista. Kulttuurin työllistämisaspektia ei pidä unohtaa. Sieltäkin saamme tärkeän rahallisen osan yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen. Tässä tarvitsemme taas aluepolitiikkaa, sillä suurten kasvukeskusten ulkopuolisten tekijöiden asema tulee huomioida. Jakamalla yhteistä hyvää laajemmin eri alueille myös sen työllistävä aspekti näkyy useammalla alueella.
Kulttuuri on usein myös yhdessätekemistä. Yhdessä tekeminen luo hyvinvointia ja toimii niin ennaltaehkäisyssä kuin kuntoutuksessa. Kulttuuriin sijoitettu euro on tässäkin euro hyvinvoinnille. Ollaanko me ne jotka alkavat vaatia kulttuuria joka niemeen ja notkoon? Siellä missä on asetusta – siellä pitää olla myös kulttuuria.
Kaipaan kulttuurisiltarumpujen pärinää