Kirkon on katsottava tätä päivää silmiin.
Haminan seurakunnassa ollaan ymmärretty lähimmäisen rakkaus myös käytännössä, ja jokainen seurakuntavaaleissa marraskuussa äänensä antava mahdollistaa sen toteutumisen jatkossakin. Listat eivät ole aatteiltaan yhtenäisiä, vaan avoimmuutta haluavan kannattaa antaa äänensä esim. Tulkaa kaikki-liikkeen ehdokkaalle, joihin itsekin kuulun.
Seurakunta ei voi olla yhteisö, jossa ihmisen elämäntilanne, sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen määrittää, kuinka tervetullut hän on. Kirkon on oltava paikka, jossa jokainen saa olla oma itsensä ja jossa yhdenvertaisuus toteutuu käytännössä – ei vain juhlapuheissa.
Naispappien syrjimisen on loputtava koko Suomessa. He ovat olleet osa seurakuntaelämää 80-luvulta saakka, silti vielä löytyy heitä jotka eivät yhdenvertaisuutta noudata. Iso osa tätä on taloudellisen tuen antamatta jättäminen järjestöille jotka eivät yhdenvertaisuutta noudata.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien on oltava aidosti yhdenvertaisia seurakuntalaisia ja työntekijöitä. Eronneet, avoliitossa elävät ja yksin elävät eivät tarvitse kirkolta arvostelua vaan yhteisön, jossa heidän elämänvalintojaan kunnioitetaan. Näin on meillä ollut jo pitkään ja tulee olla jatkossakin.
Jokaisessa seurakunnassa on sitouduttava turvallisen tilan periaatteisiin. Syrjinnälle, vihapuheelle, häirinnälle tai ulossulkemiselle ei saa olla tilaa seurakunnan toiminnassa. Turvallinen seurakunta tarkoittaa sitä, että jokainen voi osallistua, tulla kuulluksi ja kohdata muut ilman pelkoa siitä, että joutuu torjutuksi omana itsenään.
Kirkon sanoman lähimmäisenrakkaudesta on näyttävä myös sen teoissa. Avoin kirkko ei kysy, oletko oikeanlainen ihminen – se avaa oven. Nyt on aika rakentaa kaikista seurakunnista yhteisöjä, joissa yhdenvertaisuus ei ole poikkeus vaan lähtökohta.