Jo on ilmoja pidellyt

Mikä se on suomalaisten lempipuheen aihe kun toisemme kohdataan? Säähän se. ”On ilmoja pidellyt”. On liian kylmä, liian kuuma, liian kuiva, liian sateinen… sopiva harvemmin. Yksi tykkää yhdestä – toinen toisesta. Harvemmin löytyy se sää joka kaikkia miellyttää.

Kun viime kesänä valitettiin jatkuvaa helle aaltoa, on tämä kesä maristu sadetta ja kylmää. Ei ole juuri rantakelejä ollut, ja moni lomakohde on tappiota siitä ottanut.  Tätä kirjoittaessani on Tattoo-viikko juuri alkanut kuumassa kesäsäässä, juuri sopivassa puistokonsertteja ja Tervasaaren ohjelmaa silmällä pitäen. Tämän hetkisten ennustusten mukaan yhtä hyvältä näyttää loppuviikkokin. Mutta haittaisiko se sade todella? Olemmeko me niin mukavuudenhaluisia, että vesisade pitää meidät kotona pois ilmaisen musiikkinautinnon ääreltä? Onhan sadevaatteita ja –varjoja. Pitäisikö ottaa oppia lapsista, jotka päiväkodeissa ulkoilevat säällä kuin säällä nauttien vaihtelusta antamatta sen häiritä leikkejä?

Viileämpänä kesänä on turha puhua ilmastonlämpiämisestä – eihän sitä voi tapahtua, viime kesähän oli paljon kuumempi.  Tosi asia on, että lämpeneminen tulee jatkumaan ja vain kiihtymään: seuraavan sadan vuoden aikana Suomen keskilämpötila nousee 3-6 astetta riippuen siitä, miten hiilidioksidipäästöjä onnistutaan rajoittamaan. Asteen nousu keskilämpötilassa tarkoittaa sitä, että asuisi ilmaston puolesta 100-200 kilometriä etelämpänä. Kuusi astetta vie meidät 600-1200 km etelämmäs ilmaston puolesta. Haminasta ajateltuna tuo matka olisi Valkovenäjän/Ukrainan seutuvilla. Millaista se sitten olisi?

Ehkä se maataloudelle merkitsisi pidempiä kasvukausia, mutta myös kasvien sopeutuminen hallaan ja talvehtimiseen muuttuu. Uusia tuhohyönteisiä tulee lämmön perässä, ja erityisesti hedelmäpuut ovat vaarassa vaurioitua.  Kuvat Ukrainan viljavista pelloista eivät siis ilmastonmuutoksen myötä tule itsestäänselvyytenä meille pohjoiseen. Viljelyalueet tosin kasvavat, mutta vievät samalla alueita pois muulta.

On myös ennakoitu, että sademäärät kasvavat etenkin talvella, ja että yhä suurempi osa sateista tulee vetenä. Tulvia tulee yhä useammin, ja jäätiköiden sulaessa vedenpinta nousee myös meidän rannikollamme. Suksia tarvitsee yhä harvemmin, kumisaappaiden tullessa jokapäiväiseen käyttöön. Ellei sitten golf-virta muuta suuntaansa, jolloin maamme muuttuu arktisemmaksi kuin uskallamme kuvitellakaan.

Mutta mitä me täällä Haminassa näin suurille asioille voimme tehdä? Jos edelleen haluamme kesäisin nauttia Pitkien hiekkojen rantakeleistä, syksyisin marjastaa lähimetsissä ja talvisin hiihdellä Tarmolassa ja jäätä myöten? Voiko pieni ihminen nyt suuriin asioihin vaikuttaa?

Toki voi. Vaikka isot askeleet on isojen valtioiden yhdessä otettava, voi tavallinen haminalainenkin miettiä energian kulutustaan, sen tuottotapaa, ja omaa hiilijalanjälkeään. Pienistä teoista kasvaa suuria. Ja kun yhdessä puroja kasvatetaan saamme edelleen nauttia kauniista kotiseudusta ja juuri sellaisista neljästä vuodenajasta kuin lapsuudestamme muistamme.