Tiesitkö, että Kymenlaakso ja Etelä-Karjala ovat aivan kärkipäässä listaa kun vertaillaan vanhuuseläkkeellä olevan asukasmäärän suhdetta kokonaisväestöön? Koko suomessa määrä on noin miljoonan, ja alueellammekin yli viidenneksen. Miksi silti puheissa tuntuu unohtuvan tämä suuri ihmisryhmä? Kyllä eläkeiästä, ja urien pidentymisestä on riittänyt puhetta, mikä onkin tärkeä asia, mutta mielestäni pitäisi myös muistaa tämä suuri osa ihmisiä – niin määrällisesti kuin myös merkityksellisesti.
Nostaisin tästä vanhuuseläkeläisten joukosta erityisesti kaksi ryhmää esille, jotka mielestäni ansaitsisivat enemmän huomiota. Ensinnäkin aktiiviset ja ostovoimaiset eläkeläiset, jotka ovat iso osa talouttamme. Se missä he kuluttavat vaikuttaa paikalliseen talouteen. Mikäli tämä suuri kuluttajaryhmä käyttää euronsa alueellamme, tulevat myös verotuotot alueellemme. Mutta onko meillä heille annettavaa? Mielestäni myös heidät pitäisi ottaa vahvemmin mukaan päätöksen tekoon, kysyä ja konsultoida. ”vanhuuspolitiikkamme” on hoivakoteja ja erittäin iäkkäiden tarpeita huomioiva, kun pitäisi ottaa myös nämä nuorekkaat seniorit, jotka jäävät em. joukon ja työikäisten välimaastossa liian vähälle huomiolle. Suurten ikäpolvien ikääntyessä yhä useampi kuitenkin joukkoon kuuluu.
Toinen tärkeä joukko ovat he, joiden varat riittävät juuri ja juuri elämiseen, jos siihenkään. Usein he ovat yksin eläviä – niin miehiä kuin naisiakin. vaikka eläkeläistalouksien köyhyysriski on alentunut 1990-luvun aikana, on se edelleen ongelma johon tulee puuttua. Vakaa ja elämäntilanteiden mukaan joustava eläketurva ja hyvä vanhuus kaikille on mielestäni itsestään selvyys johon tulee pyrkiä. Vaikkei eläkeläisten määrän kasvaessa eläke voi turvata työuran aikaista tulotasoa, mutta se voi ja sen pitää taata riittävä toimeentulo. Palvelut tulee olla kaikkien saatavilla niin, ettei esim. terveydenhuolto ole kiinni tulotasosta. Takuueläke parantaa kaikkien pienimpien eläkkeiden saajia, mutta se ei vielä riitä. Usein kahden ihmisen taloudessa on helpompaa, mutta kun yksin elävän vastuulle jää kaikki menot, ne yllättävätkin, ei vähimmäiseläke riitä. Eläkkeen suuruus tulisi olla sellainen, ettei muita tukia enää tarvita.
Tulevan eduskunnan tulisikin pureutua myös näihin kysymyksiin – miettiä miten ottaisimme yhä paremmin huomioon tämän ison osan kansaamme. On tärkeintä pitää huolta sitä, etteivät luokkaerot kasva liian suureksi – siitä tuleva lasku on liian kallis yhteiskunnallemme.