Olin kuuntelemassa vaalipaneelia Jamilahdessa tänään. Suomenkielenopiskelijat opettajineen olivat kutsuneet joka puolueesta yhden edustajan vastaamaan kunnallispolitiikkaan liittyviin kysymyksiin. Valitettavasti jouduin puolen tunnin jälkeen poistumaan paikalta kun seurassani ollut neiti 8kk protestoi metelöimällä vieraiden puolueiden mielipiteisiin 
. Päätin poistua ennen kuin minut siis poistutettaisiin. (En siis itse ollut paneelissa ’vastaavana’ edustajana, ihan vaan kuuntelijana yleisön joukossa)
Mutta tärkeä aihe tuli ennen sitä puheeksi. Jokin, joka usein jää kotouttamiskeskusteluissa vähemmälle. Eli se, kuinka saada maahanmuuttajat järjestötoimintaan mukaan. Kulttuuriministeri Stefan Wallin on kuulemma myös asiasta puhunut nyt lähiaikoina. Mutta sehän koskee kaikkia uudelle paikalle/paikakkunnalle muuttavia. helpoin tapa saada uusia ystäviä, tutustua paikalliseen kulttuuriin, ja ehkäistä yksin jäämistä, on liittyä mukaan jonkinlaiseen järjestötoimintaan. Loppujen lopuksi on ihan sama mitä toimintaa se on – on se sitten ompeluseura, kuoro, poliittinen järjestö, rukouspiiri tai vaikkapa jalkapallojoukkue – on se helppo keino tavata uusia ihmisiä, ja aloittaa verkostoituminen sekä tutustua juuri niihin joilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet kuin itsellä.
Paikalliset asukasyhdistykset ovat ehkä paras tapa tutustua lähiseudun asukkaisiin.Haminassakin toimii useita asukasyhdityksiä aktiivisesti. Etenkin Tallinmäen, Saviniemen ja Etelä-Poitsilan asukasyhdistykset ovat olleet näkyvästi esillä, ja saaneet paljon hyvää aikaiseksi. Vielä kun aktiivisia ihmisiä löytyisi enemmän mukaan toimintaan, ja uudetkin asukkaat uskaltautuisivat reippaasti mukaan. Moni seura kuihtuu jollei uusia jäseniä tule. Moni ei myöskään tule ajatelleeksi, että juuri yhdistystoiminnassa pääsee vaikuttamaan vaikkei se olisikaan poliittista. Yhdistys isolla ihmisjoukolla saa helpommin huomion epäkohtiin ja parannusehdotukset kuuluviin kuin yksi ihminen. Siten saa ehkä kaivattuja leikkipaikkoja, liikennehidasteita jne.
Pääasia tässä sekavassa tekstissäni Kaupunkien pitää tukea mahdollisuuksien mukaan järjestötoimintaa, sillä siten vaikutetaan monella tapaa ennaltaehkäisevästi myös kuntalaisten hyvinvointiin ja pidetään kaupunki elävänä!
Rohkeutta on pitää kaupunki elossa!
