Päihdehaittojen ehkäiseminen on helpompaa ja halvempaa kuin niiden korjaaminen. Tarve
päihdepalveluille on kasvanut pandemian myötä. Päihdepalvelut yhä useammin myös kytkeytyvät mielenterveyspalveluihin, ja niiden tulee toimia paremmin yhteen hyvinvointialueilla. Kymenlaaksossa on ollut tähän hyvin toimivia malleja, joista on kuitenkin rahoitusta viime vuosina leikattu. Päihde- ja mielenterveystyön yhteistyö tulisi nostaa kärkeen, niin taloudellisesta kuin inhimillisestäkin syystä.
Hoitoonpääsyä helpottaaksemme päihdeongelman leimallisuutta tulee vähentää ja
siirtää painopistettä päihteiden käytön rangaistavuudesta kuntoutukseen ja käytön haittojen
vähentämiseen. Päihteidenkäyttötaustan ei tule olla este muiden palveluiden saamiselle,
vaan esimerkiksi mielenterveysongelmia ja neuropsykiatrisiin haasteita tulee hoitaa
päihdetyön ohessa. Meidän tulee pystyä panostamaan ammattimaisen henkilöstön palkkaamiseen, sekä hyvien yhteistyökumppaneiden valintaan jatkossakin, jotta palvelun laatu pysyy korkeana ja toimenpiteet ovat tehokkaita.
Päihdepalveluihin on päästävä nopeasti yhden luukun periaatteella, jossa tehdään
yksilöllinen hoidontarpeen arviointi. Päihdepalveluiden tulee olla monimuotoisia ja riittäviä
mukaan lukien laitoskuntontoutus, avopalvelut, korvaushoito ja liikkuva päihdetyö. Kaikkea ei tarvitse hyvinvointialueen tuottaa itse, vaan yhteistyö luotettavien kumppaneiden kanssa on kullanarvoista.
Pelkkä ennaltaehkäisy ei riitä, vaan myös laitoskuntoutusjaksoille tulee päästä sujuvasti ja riittävän pitkäksi aikaa. Päihdepolitiikasta pitää uskaltaa puhua ääneen ja leimaamatta, jotta voimme saada paremmin ihmiset hoidon piiriin taustoista riippumatta.