Viime viikonloppuna vietettiin ystävänpäivää. Osalle se on vaikea, sillä kaikilla ei ole ystävää, ei edes häntä ketä kutsua kaveriksi, ei ketään kelle kertoa kuulumisiaan tai puhua.
Se on tragedia ja tuska hänelle jokainen yksinäinen. Se on taloudellinen riski yhteiskunnalle ja maksaa eri tavoin tuhansia euroja. OECD-raportin mukaan eri maiden arvioissa yksinäisyys voi vastata 1–1,2 % vuotuisesta BKT:stä, kun otetaan huomioon terveys-, tuottavuus- ja sosiaaliset kustannukset.
Tutkimusten mukaan yksinäisyys sairastuttaa todellisesti sydänvaivoihin, uniongelmiin, aiheuttaa muistiongelmia ja masennusta.
Yksinäisyys otetaan vakavasti päätöksenteossa ja sitä seurataan eri kyselyillä ja raportoidaan hyvinvointikertomuksessa.
Ihminen on luonnostaan laumaeläin joka saa turvaa toisista. Jokainen tarvitsee yhteisöä johon kuulua ja jonka sisällä hän kokee olevansa turvassa. Kautta aikain julmin ja tehokkain rangaistuskeino on ollut tuosta yhteisöstä eristäminen. Koko ihmisen biologia huutaa siinä vääryyttä.
Yksinäisyys on lottovoitto heille, jotka etsivät helppoa saalista.
Yksinäinen ja haavoittuva henkilö kaipaa huomiota, ja sitä hän saa puhelinmyyjiltä, verkostohuijauksista, uskonnollisilta liikkeiltä, poliittisilta ääriryhmiltä sekä romanssihuijareilta. Hän on helppo kohde työvoimaksi, sanan levittäjäksi, rahoittajaksi tai talouden ylläpitäjäksi.
Päiväkodissa ja koulussa aina opetettiin, että jokainen pitää ottaa mukaan eikä ketään saa jättää ulkopuolelle. Olemmeko me aikuiset unohtaneet sen ”leikeissämme”? Onko arki todella niin ruuhkaista ettei ole aikaa pyytää kahville yhtä lisää, kaveria iltalenkille tai soittaa kuulumisia. Se puhelu tai kohtaaminen voi olla toiselle merkityksellisempi kuin arvaatkaan. Se voi vaikuttaa niin monin eri tavoin hyvinvointiin ja meidän kaikkien turvallisuuteen.
Yhteiskunta voi luoda rakenteita jotka mahdollistavat kohtaamisen, kasvattaa varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa yhteiseloon ja tiimityöhön, mutta mikään ei muutu ilman jokaisen omaa tahtoa ja toimia. Edes sitä pientä hetkeä jolloin kohtaa rauhassa ja vilpittömästi toisen.