Yhteisöllisyys vaatii tekoja ja päätöksiä.
Yhä useampi haminalainen tuntee olonsa yksinäiseksi. Se ei koskee kaikenikäisiä koululaisista ikäihmisiin. Kun arjesta katoavat kohtaamiset ja yhteenkuuluvuus, moni voi jäädä yksin – ihan hiljaisesti, ilman että kukaan huomaa. Siksi tämä ei ole mikään pieni asia. Kun hallituksen leikkausten myötä työttömyys kasvaa ja käytössä olevat varat vähenevät yhä useammalta aiheuttaa se eristäytymistä. Harrastuksia joudutaan jättämään piis eikä maksullisiin tapahtumiin voida samalla tavalla lähteä. Onkin aika miettiä millaista kuntaa me haluamme yhdessä rakentaa.
Nuorille pitää olla paikkoja, missä voi vain olla ja tulla kohdatuksi – nuorisotiloja, joissa on aikuisia läsnä ja tilaa hengittää. Resursseja Rannikkopajoille ja etsivälle nuorisotyölle yhä edelleenkin tarvitaan, jotta kukaan ei tipu pois kyydistä. Myös harrastuksia pitäisi löytyä koulupäivän yhteyteen ilman että raha tai vanhempien taustat estää mukaan lähtemistä. Harrastamisen Haminan malli on hyvässä vauhdissa ja siitä tulee pitää huolta myös jatkossa. Nuorten mielipiteitä ei myöskään pidä kysyä vain näön vuoksi – Nuoristovalyuustolle pitää antaa aito mahdollisuus vaikuttaa ja mahdollstaa toiminta koko kunnan alueella, mielummin vielä koko maakunnan toimijoiden kanssa yhteistyössä.
Työikäisille yhteisöllisyyttä tulee ylläpitää edelleen mm. kumppanuustalon, muiden kohtaamispaikkojen tai ihan vaan tapahtumien kautta, joihin voi tulla ilman kutsua ja ilman lompakkoa. Kaikilla ei ole perhettä tai ystäviä ympärillä, ja työttömyys tai elämän muutokset voivat lisätä yksinäisyyden tunnetta. Silloin sillä on väliä, löytyykö lähellä paikka tai ihminen, joka ottaa vastaan. Myös tieto toiminnasta tulee mahdollistaa viestinnän resurssoinnin kautta.
Ikäihmisille yksinäisyys voi olla erityisen raskasta. Ystäväpiirit ja pienet ryhmät, joissa pääsee puhumaan, ulkoilemaan tai vaikka opettelemaan digijuttuja, voivat tehdä ihmeitä. nNiihin pitää olla helppo päästä mukaan – avun ei tarvitse aina tulla hoitajalta, vaan myös vapaaehtoisilta ja järjestöiltä, kunhan me kunnassa pidämme huolta, että se on mahdollista. Järjestöavustukset näinä leikkausten aikoina ovat kriittisiä toiminnan ylläpitämiseksi.
Yksinäisyys ja syrjäytyminen ei ole vain inhimillisesti vaikeaa – se käy myös kalliiksi. Yhden nuoren syrjäytymisen hinta yhteiskunnalle voi nousta jopa miljoonaan euroon. Ja yksinäisyyteen liittyvät terveysongelmat kuormittavat palveluja enemmän kuin usein ajatellaan. Siksi on viisasta ennaltaehkäistä – mieluummin ajoissa kuin liian myöhään.
Yhteisöllisyys ei saa ole vain projekti, vaan perusta sille, millainen Haminasta tulee. Päättäjät voivat vaikuttaa siihen, onko tämä paikka, jossa ihmiset otetaan mukaan – vai jätetäänkö liian moni yksin. Teot yhteisöllisyyden eteen eivät maksa paljon, mutta yksinäisyys maksaa. Yksi syrjäytynyt nuori miljoonan, mutta joidenkin tutkimusten mukaan laskien mukaan menetetyt verotulot, toimeentulotukimenot, palveluiden käytön ja heikomman työuran. THL:n mukaan yksinäisyys lisää riskiä sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin, masennukseen, muistisairauksiin ja lisää jopa ennenaikaisen kuoleman riskiä. Sitran mukaan yksinäisyys maksaakin Suomessa terveydenhuollolle jopa satoja miljoonia euroja vuodessa.
Summat ovat valtavia, mutta ne summat joita ennaltaehkäisyyn voidaan laittaa, eivät ole. Yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt henkilö on myös aina turvallisuusuhka koko yhteisölle: Pienillä summilla saadaan iso vaikutus.