Tänään käsissämme on Kymenlaakson hyvinvointialueen aluevaltuustossa asiakirja, jonka merkitys Kymenlaakson hyvinvoinnin edistämisessä on huomattava. Hyvinvointikertomus ja -suunnitelma.
Suunnitelma tarjoaa selkeän ja tutkittuun tietoon perustuvan kokonaiskuvan alueemme hyvinvoinnista sekä sen kehityssuunnista. Juuri tällaista konkreettista ja käytännönläheistä pohjaa päätöksenteko tarvitsee. Eri ikäryhmät on selkeästi eroteltu haasteidensa osalta ja jokaisen kohdalla on tavoitteita konkreettisella tasolla.
Rahat on tiukassa, ja hallitus kiristää hyvinvointialueiden tilannetta entisestään. Erityisen tärkeää on, että vähäiset resurssimme voidaan kohdentaa viisaasti. Tämä asiakirja auttaa tekemään sen ilman ylimääräisiä ohjelmapapereita tai uusia työryhmiä, jotka itsessään kuluttaisivat aikaa ja rahaa. Suunnitelma ohjaa huomion sinne, missä tarve on suurin, ja mahdollistaa myös ei-lakisääteisten palveluiden tarjoamisen silloin, kun ne ovat hyvinvoinnin kannalta ratkaisevia.
Oman valtuustoryhmän keskustelussa ennen kokousta nousivat esiin kolme kokonaisuutta, jotka vaativat erityistä huomiota.
Ensinnäkin päihteet. Niiden vaikutus näkyy läpi elämänkaaren ja monien ongelmien taustalla. Tarvitsemme edelleen vahvaa ennakointia, matalan kynnyksen palveluita sekä toimivaa moniammatillista yhteistyötä, jotta voimme puuttua ongelmiin ajoissa ja tukea ihmisiä kokonaisvaltaisesti. Kymenlaaksossa alkoholikuolemien vuoksi menetetään maan toiseksi eniten ihmisiä. Alkoholia liikaa käyttää yli kolmannes kymenlaaksolaisista. Myös rattijuopumusmäärät ovat kaksinkertaiset muuhun maahan nähden. Näiden haittojen vähentäminen onkin maakunnan hyvinvointistrategian ensimmäisessä tavoitteessa.
Toiseksi puhutti köyhyys. Pienituloisuus sana toistuu useassa kohdassa. Viime vuosien valtakunnalliset päätökset ovat lisänneet taloudellista ahdinkoa erityisesti lapsiperheissä. Terveelliset elämäntavat ja ravinto eivät ole itsestäänselvyyksiä, jos arjen perustarpeistakaan ei selvitä. Työttömyys jatkaa kasvuaan ja se ei alueen ihmisten tulotasoa paranna. Nykyinen maan politiikka luo myös tilanteen, jossa ei voi ottaa vastaan pieniä työkeikkoja koska siten menettää pitkältä ajalta tuen eikä pieni keikka elätä. Aiempi tuloraja on poistettu. Vaikka hyvinvointialue ei voi ratkaista kaikkia toimeentulon ongelmia, voimme omilla toimillamme lievittää niiden vaikutuksia ja tarjota oikea-aikaista tukea.
Kolmantena keskustelutti paljon yhteistyö. Eri toimijoiden välinen yhteistyö on entistä tärkeämpää tilanteessa, jossa kaikkien toimintaedellytyksiä on leikattu. Meidän on varmistettava, ettei palveluiden väliin synny kuiluja, joihin avun tarvitsija voi pudota. Jatkuva vuoropuhelu ja yhteinen suunta ovat avainasemassa. Tietoa on jaettava aktiivisesti eri toimijoiden välillä, kuten raportissakin todetaan esimerkiksi asunnottomuuden, toimeentulon haasteiden ja muiden suurten kysymysten osalta. Tätä edistetään jo nyt hyvinvointialueella paljon, ja toivottavasti se on mahdollista myös tulevaisuudessa.
Odotan kiinnostuneina ja toiveikkaina, miten suunnitellut toimet etenevät ja miten ne vahvistavat kymenlaaksolaisten hyvinvointia tulevina vuosina. Nyt kun tietoa on, seuraava askel on viedä se käytäntöön.
Haluan nähdä nämä teemat keskustelussa kaikissa päätöksenteon vaiheissa myös jatkossa. Tarvitsemme lisää tietopohjaista keskustelua poliittisen päätöksenteon pöytiin – sellaista, joka nojaa tutkittuun tietoon eikä yksittäisiin kokemuksiin, saunakeskusteluihin tai sosiaalisen median mielipideketjuihin. Yhä useammin soisin poliittisessa keskustelussa viitattavan tähän eikä esimerkiksi läheisen yksittäiseen sairauskertomukseen (joka ei edes valtuustosaliin kuuluisi).