Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen koulupäivään, laadukkaaseen opetukseen ja tukeen juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Koulu ei ole vain paikka, jossa opitaan, sen tulee olla yhteisö, jossa jokainen lapsi saa kasvaa, kehittyä ja tulla kohdatuksi omana itsenään. Meilläkään tämä ei saa olla vain tavoite, vaan arjen todellisuutta jokaisessa koulussa ja jokaiselle oppilaalle.
Laadukas opetus vaatii paitsi riittäviä resursseja myös osaavaa ja hyvinvoivaa henkilöstöä. Siksi meidän on huolehdittava siitä, että jokainen opettaja ja ohjaaja on koulutettu, pätevä ja saa työlleen arvostusta. Työolot, jaksamisen tuki ja kilpailukykyinen palkkaus eivät ole sivuseikkoja, vaan ratkaisevia tekijöitä osaavan henkilöstön houkuttelemiseksi ja sitouttamiseksi. Me kilpailemme samasta osaajapoolista kuin muutkin kunnat – siksi on erotuttava työnantajana, joka panostaa aidosti työntekijöidensä hyvinvointiin. Jos opettaja tai ohjaaja ei jaksa, se heijastuu välittömästi myös oppilaisiin huonovointisuutena ja näkyy opetuksena, jossa päästään korkeintaan minimitasoon.
Erityispedagoginen osaaminen on tänä päivänä keskeinen osa koulun arkea. Oppimisen haasteet eivät aina näy heti, mutta oikea-aikainen tuki voi ehkäistä monia ongelmia. Tarvitsemme kouluissa erityisopettajia, koulukuraattoreita, psykologeja ja moniammatillista yhteistyötä, ei vain paperilla, vaan konkreettisesti lasten ja nuorten arjessa. Myös jokaisella lasten ja nuorten kanssa työskentelevällä tulisi olla perusosaaminen esim, nepsyjen kanssa toimimisesta, sekä ymmärrys erilaisuuden huomioinnista. Jokaiselle oppijalle on oltava tilaa ja tukea, ei vain vahvimmille.
Opetuksen laatu syntyy myös ajasta. Riittävä tuntikehys mahdollistaa opetussuunnitelman toteuttamisen täysipainoisesti. Siksi tuntikehystä ei saa puristaa minimiin, vaikka oppilasmäärät vaihtelevat. Uusi malli Haminassa on mielestäni reilu ja tasapuolinen vanhaan tapaan verrattuna ja sille toivon jatkossakin tukea. Siinä huomioidaaan oppilaiden moninainen joukko ja tarpeet.
Uudella valtuustokaudella tulee palveluverkko vastaan päätettäväksi. Siihen tarvitaan paljon tietoa ja rohkeutta. Tarvitsemme ennakoivaa päätöksentekoa, sillä koulutukseen liittyvät ratkaisut on valmisteltava pitkän aikavälin vaikutukset ymmärtäen. Maan nykyisen hallituksen leikkaukset osuvat kuntiin kipeästi, etenkin koulutuksen osalta. ”Erityiskohtelu” on kierretty valtionosuuksien leikkauksilla ja muutamien tuntien lisäämisellä saadaan näyttämään siltä, että koulutusta tuettaisiin. Todellisuudessa säästöpaine on valtava ja vaaditaan arvokeskustelua ryhmäkoosta ja painotuksista esim. urheilu- ja musiikkiluokkien suhteen.
Ammatillinen koulutus on yksi alueemme vahvuuksista – ja sen merkitys kasvaa edelleen. Täälläkään ammatillinen koulutus ei ole vain nuorten tulevaisuutta varten, vaan myös koko seutukunnan elinvoiman kannalta ratkaiseva. Tiivis yhteistyö oppilaitosten, kuntien ja elinkeinoelämän välillä varmistaa, että koulutus pysyy ajan tasalla ja tarjoaa aitoja mahdollisuuksia työllistymiseen. Myös kunta työnantajana voi tarjota oppimispaikkoja ja siten rakentaa polkuja paikallisiin työuriin.
Vaikka koulutuspolitiikka tehdään pitkälti valtakunnallisesti, on myös paikallispäättäjillä vastuu ja vaikutusvaltaa. Uudet päättäjät ovat ison edessä ja etenkin lautakunnan jäsenten tulee perehtyä palveluverkkoon, lainsäädäntöön ja opetuksen nykypäivään pikaisesti.
Meidän kaikkien paikallispäättäjien on lähetettävä selkeä viesti: koulutuksesta ei leikata. Panostukset koulutukseen, opettajiin ja erityiseen tukeen eivät ole kuluja – ne ovat investointeja tulevaisuuteen
Kun rakennamme koulua, jossa on aikaa, osaamista ja aitoa kohtaamista, rakennamme yhteiskuntaa, jossa jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus onnistua.
Jos itäinen Suomi halutaan pitää elävänä on koulutukseen panostettava entistä tiukemmin. Se on turvallisuuskysymys.