Puheeni Haminan kaupunginvaltuustossa 11.11.2025 veroprosenteista
Olemme vuoden tärkeimpien päätösten äärellä, mutta ensimmäistä kertaa ainakin itse 16 vuoden aikana itse olen näin tiukan tilanteen edessä.
Päättäessämme tänään veroprosentista teemme myös tärkeän arvovalinnan valtuustona.
Päättämällä tänään valtuustossa tulevien verojen suuruudesta, päätämme käytännössä samalla myös tulevien sopeutuksien laajuudesta. Hallitukselle esitetyllä kiinteistöverotuksen korotuksella katettaisiin noin kolmannes tarvittavasta summasta vuosien 2026-2028 talousarvion säästöissä. Talousarviossa, josta päätämme yhdessä ensi kuussa ja joka perustuu tähän nyt tekemäämme päätökseen.
Kunnan rahoitus tulee veroista, valtionosuuksista, maksutuotoista ja lainoista. Verot ovat meillä se merkittävin tulonlähde, kun valtionkin vie eikä anna.
Jos nyt emme korota, on ensi kuussa muistettava keskustelussa kantaa avoimesti vastuu myös tästä päätöksestä. Toivommekin, että jokainen “ei veronkorotuksille”-lause jatkuu “vaan …” ja perässä on ratkaisuehdotus, mistä tuo talous tasapainotetaan sen reilun 600 000 euron osalta.
Se, missä haminalaisen omakotitaloasujan kulut vuodessa nousevat tällä korotuksella noin 20-80€ riippuen kiinteistön arvosta ja koosta, menettää hän ilman korotuksia myös palveluita enemmän. Eli kaupunkilainen maksaa joko rahalla tai palveluiden karsimisella. Käydäänkö taskulla tai tiputetaanko tilanne syliin, tavalla tai toisella se tulee tapahtumaan.
Onko se sitten ok? Onko veronkorotus sen arvoinen, että palveluita jäisi enemmän? Pelastetaanko sillä teiden auraus, ja yksityisteiden korjausavustukset haja-asutusalueille jotta varmasti aamulla pääsee töihin bussireitin ulkopuoleltakin? Tai perheiden palvelut? Alakoululaisten iltapäiväkerho ja vaikkapa avoin varhaiskasvatustoiminta lapsille, jotka ovat vielä kotihoidossa?
Jos pelätään tuon muutaman kymmenen euron vuosikulut painavan kupissa asuinkuntaa valitessa enemmän kuin sujuvien palveluiden, kannattaa tutustua tehtyihin tutkimuksiin. Useissa tutkimuksissa on todettu valinnan toki perustuvan henkilön omiin resursseihin, kuten lainanottokykyyn, työpaikan sijaintiin tai odotuksiin työllistymisestä, arjen sujuvuuteen – käsityksiin omista asumisen mahdollisuuksista.
Kiinteistöveron alhaisuudella me emme ainakaan positiivista vaikutusta näihin asioihin tee.
Lisäksi asuinkunnan valintaan vaikuttavat ihmisen fyysinen kunto, sosiaalinen asema, varallisuus ja nykyasuminen.
Voisi siis olettaa kunnan palveluiden nousevan painoarvoltaan tärkeämmäksi kuin kiinteistöveron suuruus. Aurattujen teiden, yhteisöllisten kohtaamispaikkojen, kulttuuritarjonnan tai virkistysmahdollisuuksien arvo on ihmisille arjessa tärkeää. Ne on niitä seikkoja, joita jokapäiväisessä elämässä huomioimme ja arvostamme. Ne on niitä, joiden sopeuttamisesta tulemme puhumaan tulevaisuudessa. Kuinka paljon – riippuu tämän päivän päätöksestä.
Onkin suotavaa, mikäli kiinteistöveron nostoa vastustaa siitä syystä, että uskoo sen vähentävän kunnan vetovoimaa, perustelee sen faktoilla. Aalto yliopistossa tehdyssä väitöskirjassa Hasu vuonna 2017 ei nostanut esiin asuinpaikan valinnassa verotusta, vaan kokemukset, asuinpaikan ominaisuudet verrattuna ihmissuhteisiin ja harrastuksiin, sekä tarjolla olevat asumismuodot.
Koemme, että vaikka tämä veroratkaisu tuo vain noin kolmanneksen tarvittavasta säästöpaineesta, tuo se kuitenkin mahdollisuuden ylläpitää kuntalaisten kaipaamaa asuinympäristöä ja palvelurakennetta vähän paremmin sopeutustoimien paineessa ensi kuun talousarviota käsitellessä. Vaikeiden päätösten syksy on alkanut ja tämä on vain alkusoitto arvokeskustelulle, jota kaivataan yli ryhmärajojen, kun yhteisiä päätöksiä tehdään.