Miksi aina laitetaan maaseutu ja kaupunki vastakkain?
Onko suomessa enää montakaan kaupunkia jotka olisivat puhtaasti kaupunkeja? Maaseutu alkaa normaalissa suomalaisessa kaupungissa pian keskuskortteleiden jälkeen, polkupyörällä kuka tahansa pääsee peltojen keskelle, virkistäytymään luonnon rauhaan. Silti vastakkainasettelu maaseudun ja kaupungin välillä pitää pintansa. Miksi? Tarvitsemme toisiamme. Nykypäivänä yhä useamman maaseudulla olevan työt löytyvät kaupunkikesksuksista, eikä edelleenkä ruokaa voida kasvattaa asfalttiviidakossa. Kuntien suurentuessa pitäisi tehdä tulevaisuuden suunnitelmia yhdessä, kehittää seutua yhteiseksi kokonaisuudeksi jossa joukkoliikenteellä edelleen pääsee kulkemaan, palvelut ovat kaikille tasapuolisesti mahdollisia eikä maaseudun tarvitse tyhjentyä töiden karatessa kaupunkiin.
Tietoliikenne yhteyksiä kehitetään koko ajan, joka tuo myös mahdollisuuden etätyöhön. Nopea laajakaista lyhentää välimatkoja sekä mahdollistaa palveluiden verkkokäytön. Silti pitää myös muistaa ettei kaikilla ole mahdollisuuksi ja taitoja elää ainoastaan verkon varassa. Ikäihmisille täytyy olla perinteiset mahdollisuudet saada hoitoa kotiseudullaan. Kyläkohtaiset palvelut elättävät itse itseään – esimerkiksi vanhusten hoivapalvelut kyläyhteisöihin keskitettynä toisivat maaseudulle uusia työpaikkoja sekä antaisivat yhä useammalle mahdollisuude elää kotiseudullaan turvallisessa ja tutussa ympäristössä mahdollisimman pitkään. Useassa maaseutukunnassa ikäjakauma on senioripainotteinen joka luo paineita hoivapalveluille. Kyläkohtainen painottaminen hajautettuun palveluun voisi olla kestävä ratkaisu.
Luodaan lisää yhteistyötä – maaseutu tuottaa puhdasta ruokaa, uusiutuvaa energiaa, sekä metsiä ja soita hiilidioksidinieluiksi kaupungin päästöille. Arvostetaan toisiamme, ja suunnitellaan tulevaa yhdessä.