Haminassa alati pinnalle nouseva teema on kirjastomme, se säilytetäänkö kaksi jäljelläolevaa kirjastoa vai lakkautetaanko sivukirjastomme. Moni tuntuu pitävät kirjastoa aikansa eläneenä näin sähköisenä aikakautena – kuitenkin kirjasto elää ja mukautuu uuden ajan haasteisiin.
Pekka Haavisto kertoi Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa Espoosta, joka muutti kirjastonsa eläväksi. Siellä ei tarvitse olla hipi hiljaa, vaan siellä saa elää. Nuoriso viihtyy, käyttäytyy asiallisesti ja käyttää palveluita. Miksemme mekin voisi muuntaa Ruissalon kirjastoa elävämmäksi kohtauspaikaksi? Ehdotonta hiljaisuutta kaipaavat voisivat lukea lukusalissa tai keskustan kirjastossa, kun taas Ruissalossa annettaisiin tilaa myös lautapeleille ja ajanvietolle. Ehkä käytön vilkastuessa pieni kantiinikin elättäisinitsensä, vaikka seurojen vapaaehtoisvoimin jolloin kaikki hyötyisivät?
Onko pakko aina tehdä perinteisellä tavalla? Haminasta puuttuu kohtauspaikka jossa eri ikäiset voivat tavata ihmisiä. Sellaiset paikat ehkäisevät syrjäytymisessä, ja toisaalta myös tuovat eri sukupolvia lähemmäs toisiaan kun eletään ja tavataan. Tehdään kirjasto eläväksi!
