Olen siinä onnellisessa asemassa työssäni, että saan opettaa montaa intohimon kohdettani, mm. Kulttuurintuntemusta. On antoisaa keskustella opiskelijoiden kanssa kulttuurin ja käyttäytymisen eri teorioista miettien mihin me niissä asetumme. Yksi suurimmista teorioista on hollantilaisen Geert Hofsteden teoria yksilöllisistä ja yhteisöllisistä kulttuureista. Kumpia me suomalaiset olemme? Koko luokka nyökyttää yhdessä: kyllä me olemme yksilöllisiä, emme kysele sukulaisten mielipiteitä päätöksiimme, ei minun hyvät tai huonot teot vaikuta muun perheen elämään, eikä todellakaan Suomessa anneta ystävyyssuhteiden tai kaveruuksien mennä bisneksessä ohi ammattitaidosta. Täällä kaikki on tasa-arvoista ja omien saavutuksien mukaan määräytyy oma tulevaisuus ja asema.
Onko se kuitenkaan niin? Mielellämme me ajattelemme itseämme riippumattomina ja itsenäisinä. Nauramme Etelä-Eurooppalaisien ylitsevuotavalle sukulaisrakkaudelle ja laajennetulle perheelle jossa kenelläkään ei ole, eikä saa olla omaa elämää. Niille Kreikkalaisille jotka mielellään palkkaavat lankomiehen firmansa johtoon, niille Italialaisille jotka virkansa ohessa järjestävät koulukaverin maakaupat tai Espanjalaiselle joka puhui serkkunsa tavarantoimittajaksi. Kohautamme olkapäitä ja nostamme nenää pari astetta ylemmäs kohden taivasta. Eihän meillä tuollaista katsottaisi ikinä hyvällä. Me olemme yksilöitä jotka teemme päätökset numeroiden pohjalta.
Suomessahan päätökset,ne julkiset, tekee kunnissa demokraattisesti valitut luottamusmiehet virkamiesten kanssa. Meillä ei anneta sukulaissuhteiden painaa, harrastuskavereita ei nosteta eteenpäin, ja kaikki saavat olla juuri sitä mieltä mitä haluavat. Kuitenkin Kunnallisen kehittämissäätiön tuoreen tutkimuksen mukaan yli kolmannes suomalaisista uskoo Hyvä veli-verkostojen vaikuttavan päätöksentekoon. Yli kolmannes uskoo jonkinlaista korruptiota tapahtuvan kunnallisessa päätöksenteossa.
Lain mukaan päättäjön tulee jäävätä aina itsensä kun päätösenteossa voisi itse tai läheinen saada taloudellista hyötyä – omaa tai siskon tonttia koskevaa kaavamuutosta ei käsitellä eikä tytärtä pääse valitsemaan virkaan. Moni näkymättömämoi suhde voi kuitenkin taustalla vaikuttaa ilman että yhteyttä yhtä selkeästi voi osoittaa. Osa ehdokkaista ja valituista luottamushenkilöistä julkistaa itse sidoksensa – työn, sijoitusten , luottamustoimien tai yhdistystoiminnan kautta. Edelleen moni myös näin kieltäytyy tekemästä. Mikäli hyvä veli ja – sisko – järjestöt halutaan kitkeä, tulee taustoista tehdä näkyviä. Sidokset myöntää ääneen, ja päätöset tehdä näkyvillä. Pitää hyväksyä, että mikäli lähtee asioista päättämään, voi istua vain ”yhdellä pallilla” kerrallaan – kaksoisroolit tuovat ison osan päätöksenteon avoimmuuden hankaloittamiseen. Kuinka itse siinä tilanteessa voi muistaa kenen etua ajaa. Enää ei eletä Kekkosen aikaa jolloin päätöset tehtiin saunailloissa. Mutta eihän enää, mehän jo alussa totesimme olevamme yksilöllinen ja demokraattinen kulttuuri – eikö?
